MEFISTOFELES.
Halusti!
(Kirjoittaa ja antaa kirjan takaisin.)
YLIOPPILAS (lukee.)
Eritis sicut Deus, scientes bonum et malum.
(Sulkee kirjan kunnioittavaisesti, kumarteleiksen ja menee.)
MEFISTOFELES.
Sä neuvoa seuraa tätini, käärmeen, antamaa,
Kyll' jumalankaltaisuutes viel' sua kauhistaa.
FAUST (astuu sisään.)
No minne matka nyt?
MEFISTOFELES.
Mihinkä mielit juuri!
Me nähdään pieni mailma, sitten suuri.
Mink' ilon, hyödyn norkkehella
Saat tällä retkellä herkutella!
FAUST.
Ei pitkä partan' siedä tätä
Niin heiluvaista elämätä;
Se tie mua perillen ei viene,
En mailmuriksi luotu liene;
Niin piennä muiden kesken tunteun,
Ja ainiaan ma kainoksun.
MEFISTOFELES.
Se haihtuu itsestään, oi ystäväinen.
On itseluotto elon sääntö ensimmäinen.
FAUST.
Kuink' ulos sitte päästähän?
Sa voitko vaunut, varsat, ajajan antaa?