Ol' kuninkaalla kerran
Lihava kirppu suur',
Jot' armastel' sen verran
Kuin poikaans' omaa juur'.
Hän hoviräätälille
Huus: "vaadin nyt sun työs:
Sä pikkuparoonille
Tee takki, housut myös!"
BRANDER.
Vaan muistutelkaa räätälille,
Ett' ottaa tarkan mitan vaan;
Jos housut lyövät laskoksille,
Hält' oitis kello kaapataan.
MEFISTOFELES.
Nyt sammettiin ja silkkiin
Se kirppu verhotaan,
Ja kultaristi pilkkii
Koreessa nauhassaan.
Ministeriks' se pääsi,
Kopeili tähtineen,
Ja suuret arvot sääsi
Myös sukulaisilleen.
Vaan hoviss' sitä surtiin,
Ol' herrat poltteissaan,
Kuningatarta purtiin,
Ja syötiin neitojaan.
Vaan niit' ei saatu lyödä,
Ei häätää kynsien. —
Mä en suo kirpun syödä,
Vaan oitis sorran sen.
KÖÖRI (riemastuen).
Ma en suo kirpun syödä,
Vaan oitis sorran sen.
FROSCH.
Bravo! kas tuopa laulu on!
SlEBEL.
Niin aina kirput olkohon!
BRANDER.
Ota hyppysillä sievään kiini!