SICKINGEN. Minä kiitän teitä; ja teitä myös, Maria. Minä vein teidät alttarin eteen, ja te olette saattava minut onnelaan.
MARIA. Me tahdomme yhdessä lähteä toivio-retkelle sitä outoa, luvattua maata kohti.
GÖTZ. Onnea matkalle!
MARIA. Niin ei ollut aije, me emme jätä teitä.
GÖTZ. Teidän täytyy, sisko.
MARIA. Sinä olet kovin armoton veikko!
GÖTZ. Ja sinä enemmän hellä, kuin edeltä-näkevä.
YRJÖ (tulee. Salaa Götz'ille). En minä voi ketään hievauttaa. Yksi ainut oli halukas ensin; vaan sitte sekin muutti mielensä ja alkoi jukkia.
GÖTZ. Hyvä juttu, Yrjö. Onni alkaa minulle kääntyä vasten. Jo minä tuota aavistin. (Kuuluviksi). Sickingen, minä pyydän teitä, lähtekää jo tän' iltana. Suostuttakaa Maria. Hän on teidän vaimonne. Antakaa hänen tuta se suhde. Jos vaimot asettauvat meidän yritystemme tielle, niin silloin on vihollinen meitä vastaan varmempi aukealla tanterella kuin ikään omassa linnassaan.
YKSI HUOVI (tulee). Hiljaa. Herra, valtakunnan-lippu on tulemassa suoraa päätä tänne käsin ja pikamarssia.