Taittoi häijy poika tuo
Ruusun kankahalla;
Ruusu pisti eikä suo —
Eipä auta kaivut nuo,
Jop' on valtans' alla.
Pikku ruusu punainen,
Ruusu kankahalla.
Sokkosilla.
Sa rakas Lotta kulta,
Miks kääntyy poies multa
Ain' avosilmäs sun?
Vaan silmät sitehessa,
Sa heti, haetessa,
Jo löysit — miksi? — juuri mun.
Sa tartuit kauloihini
Ja pidit minust' kiini,
Sun sylees kaaduin ma.
Vaan, side silmist' poissa,
Jo paljast' pilaa noissa!
Sa naurain jätit sokkoa.
Hän riensi tänne, sinne,
Eik' tiennyt vihdoin minne,
Hänt' kaikki pilkkasi.
Jos et suo lempeäs mulle,
En selville ma tulle,
Vaan sokkona jään iäksi.
Löydetty.
Ma kerran salossa
Kävelin,
Noin suotta vainen
Siell' kuljeksin.
Näin varjosessa
Ma kukkasen,
Kuin silmä kirkas,
Kuin tähtinen.
Ma olin taittaa,
Vaan kukka: No,
Mun nääntymähän
Sa poimitko?
Siis juurinensa
Ma nostin sen
Sek' omaan' huostaan
Vein aartehen.