Jos haluut herroiksi rakennella,
Et mennytt' aikaa saa surkutella,
Et suuttua, onnes jos mitä suopi,
Vaan nauttia sen, minkä nyky tuopi.
Et ihmisvihalla syömes peittää,
Vaan huomi Jumalan haltuun heittää.
Tuori muna paras.
Niin, innostusta mun tosiaan
Sopii verrata syömäsimpsukkaan,
Mi ruoka, jos sitä et tuorna syö,
Myös inhottavasti vastaan lyö.
Ei intoa, kuni silakkaa, suotta
Voi suolassa pitää monta vuotta.
Itsetunto.
Kukin tok' on ihminen! —
Jos hän tarkastaapi:
Ett' ei luonto häntä myös
Loukkaa, nähdä saapi.
Riemut, tuskat monetkin
Häll on omanansa:
Mitäs muuta siis kuin ain'
Olla oivillansa.
Arvoitus.
Hän vel' on monist' veljeksistä
Ja kaikess' heidän vertaisna,
Hän jäsen monist' jäsenistä
On suuren isän vallassa;
Vaan harvoin on hän näkyvissä,
Juur kuni ottolapsi ois;
Hänt' esiin päästetään vaan missä
Ei hänett' toimeen tulla vois.
Vuodet.
Aivan kohteliaat ovat vuodet nuo:
Ne toivat eilen, he tänään tuo!
Ja niin me nuoremmat elämme täällä
Kuin taivaan lintuset hyvällä säällä.
Vaan sitten äkkiä vuodet, kah!
Jo hylkäävät mukavuutensa:
He eivät lahjoita, eikä laina,
Vaan päivä päivältä ryöstävät aina.