Herra tohtori ja setä liittyvät päivä päivältä yhä suuremmalla ystävyydellä toisiinsa, ja kun he yhdessä kävelevät katselemassa, miten rakennustyö edistyy, johtuvat heidän ajatuksensa useimmiten Heidiin, sillä kumpaisenkin suurin ilo on se, että he saavat tähän muuttaa iloisen lapsensa kanssa asumaan.
"Rakas ystäväni", sanoi muutama aika sitten herra tohtori, seisoessaan sedän kanssa talonsa kiviaitauksella, "teidän pitää ottaman asia samalta kannalta kuin minä. Minä ja'an teidän kanssanne kaiken ilon, mikä teillä lapsesta on, mutta minä tahdon myöskin jakaa velvollisuudet ja paraimman mukaan pitää huolta lapsesta. Siten minullakin tulee olemaan oikeutta Heidiimme ja saatan toivoa, että hän minua vanhoilla päivilläni hoitaa ja pysyy luonani, sillä se on hartain toivoni. Heidi on asetettava täydellisiin lapsenoikeuksiin minun suhteeni, näin saatamme surutta jättää Heidin tänne, kun meidän molempain kerran tulee eritä hänestä, teidän ja minun".
Setä tarttui herra tohtorin käteen ja piti sitä kauan omassaan. Hän ei lausunut sanaakaan, mutta hänen ystävänsä saattoi hyvin lukea vanhuksen silmistä, miten liikutettu tämä oli ja kuinka suuren ilon nämä sanat olivat sedälle tuottaneet.
Sill'aikaa istui Heidi ja Pekka isoäidin luona ja edellisellä oli niin täysi työ kertoessaan, jälkimäisellä kuunnellessaan, että tuskin kumpainenkaan ennätti hengittää, ja innoissaan siirtyivät yhä lähemmäksi onnellista isoäitiä.
Kuinka paljo heillä olikaan kerrottavaa kaikesta, mitä kesän kuluessa oli tapahtunut, sillä he olivat niin vähän tavanneet toisiansa näinä aikoina.
Ja näistä kolmesta näytti toinen aina toistaan iloisemmalta tästä uudesta yhdessäolosta ja kaikista ihmeellisistä tapahtumista. Mutta Briita-äidin kasvot näyttivät melkein kaikista onnellisimmilta, kun nyt ensi kerran kertomus kymmenpennisestä Heidin avulla saatiin ihan selväksi. Mutta viimein sanoi isoäiti:
"Heidi, luepas minulle kiitos ja ylistysvirsi! Minusta on, ikäänkuin saattaisin nyt vain ylistää ja kiittää Herraa Jumalaamme taivaissa kaikesta hyvästä, kuin Hän meille tehnyt on."