"Mikä se yläopisto sitte on?" kysyi Aatoltti.
"Yläopisto on korkein koulu Helsingissä, jossa papit vihitään, tuomarit ja muut virkamiehet vannotetaan. Kun ei kimnaasin opettajat ketä saa oppimaan, niin laittavat he ne yläopistoon. Kas siellä sitte pojat opetetaan ja selät pehmitetään. Yläopiston opettajia kutsutaan lehtooriksi sen tähden, kun he hakevat lehdosta vitsat, joilla poikia vatsivat (pieksävät), eikä ne pelkää lyödessään, olkoon kuinka suurten herrain poikia tahansa, ne vaan sivaltelevat", selitti pehtoori, ollen tyytyväinen, kun hän oli renkejä viisaampi.
"Mutta kun yläopiston opettajia sanotaan lehtooriksi niin mikäs se rohvessyöri sitte on?" kysyi Kusti.
"Ne lehtoorit jotka jaksavat ankarasti teinejä eli tutentteja, niinkuin niitä nyt sanotaan, kurittaa vissit vuodet, pääsevät vihdoin rohvessyöreiksi ja niillä on kentraalin arvo ja palkka juoksee tunnittain", selitti pehtoori.
"Pieksävätköhän ne muita ihmisiä, kuin teinejä?" kysyi Aappo vähän hämillään.
"Eiköhän ne makson edestä vatkanne ketä tahansa", vastasi Aatoltti ja nikkasi silmää toisille.
"Ei ne sinua pieksä, ole huoletta. He ovat liian suurelliset talonpoikia kurittamaan", lohdutti pehtoori.
Hovin palvelusväeltä saivat alustalaisetkin tietää, että hoviin kohta tulee eräs korkea herra Helsingistä, jota sanotaan rohvessyöriksi. Mitä kummallisimpia juttuja alkoi liikkua rahvaan seassa rohvessyöristä. Muun muassa levisi piiskaamisjuttuja siihen määrään, että muutamat olivat jo tietävinään hovin herran kutsuneen Helsingistä rohvessyörin kurittamaan niitä alustalaisia, jotka ovat olleet niskurit, tahi jättäneet päivätyönsä laimin. Varsinkin Mäkäläisen Lauri oli kauhussaan, kun hän, epärehellisyytensä tautta, oli käsketty tilalta pois muuttamaan, jonka tähden hänen omatuntonsa oli levoton.
"Sitä minä en vielä tällä syöntiäni usko, että meidän herra evesti olisi niin julma, että hän Helsingistä saakka kutsuisi rohvessyörin tänne ihmisiä kurittamaan. Eipäs hän itse, eikä hänen pehtoorinsa, saatikka sitte muut palvelijat, ole saaneet alustalaisia kurittaa, niinkuin Kapiovan aikana, jolloin ei huolinut olla paljon rikettäkään, kun jo sai kasakan pamppua maistaa. Muistanhan minä aivan hyvin, kun evesti meidät, isäntämiehet, ensi kerran hoviin kutsui, piti meille puheen ja virkkoi muun muassa näin:
"Minua säälittää, että te olette olleet alaspoljettuna ja saaneet kärsiä väkivaltaa entiseen aikaan. Mutta Jumalan kiitos, nyt ovat ajat muuttuneet. Minä tahdon teitä kohdella ihmisinä ja tehdä jokaiselle oikeutta; sillä maa on lailla hallittava, eikä väkivallalla. Koettakaa tekin puolestanne olla rehelliset ja tehdä aina oikein, niin meidän välimme tulee olemaan aina hyvä."