"Kas niin, tässä saat lapun, jonka viet rovastille ja hän muuttaa sinun nimesi kirkonkirjoihin ja antaa sitte sillä nimellä sinulle mainetodistuksen, joka tarvitaan siltavoudin virkaa hakiessa. Parin viikon perästä saat tulla tänne minun luokseni ja tuoda pappilasta mainetodistuksesi."
Matti sai nimilapun ja läksi sen kanssa pappilaan, jossa hän esitteli rovastille asiansa ja antoi hänelle lapun.
"Mistä syystä sinä tahdot nimesi muuttaa?" kysyi rovasti.
"Minä olen aikomuksessa hakea siltavoudin virkaa", vastasi Matti.
"Jassoo, olkoonpa lykkyä tykö! Kyllä minä nimen muutoksen merkitsen", virkkoi rovasti.
Kotiin tultuaan kertoi Matti Liisalleen miten asia kävi. Liisa oli niin mielissään, ett'ei hyvä mieli antanut hänelle untakaan, vaan hän ajatteli tulevaa suuruuttansa.
Matti vei nimismiehelle määrätyllä ajalla "papinkirjansa". Parin kuukauden kuluttua ilmoitettiin seurakunnalle saarnastuolista, että kuvernööri on R:n pitäjään määrännyt siltavoudiksi Matthias Lembliinin.
Seurakuntalaiset, jotka eivät ennen olleet moista nimeä kuulleet, ällistyivät ja sanoivat toisilleen:
"Eikös tällaiseen virkaan olisi ollut oman pitäjän poikia, kun vieraasta pitäjästä tänne mies määrätään?"
Vasta perästäpäin pääsivät he asian perille ja moni järkevä mies virkkoi, päätänsä pudistaen: