Mauno-setä teki lautasen suurukaisen lokan tuohilevyistä, nitoi sen puunjuurilla kiinni ja pani paikoilleen yläpaulan yläparvaan.
— Kun tässä on tuohia, niin tehdään uudet merkkilavukset, kun entiset näyttävät olevan jo huonoiksi käyneet, ehdotteli seppä ja niin laitettiin uusi tasausmerkki, keskimmäinen ja tarpiaislavus (tarpiainen).
Kun kuppi, jota kesäaikana nuottaa vetäessä pidettiin sorosimessa, oli pilalle kulunut, tehtiin sekin uusi. Myös kivekset alapaulassa ja lavukset yläpaulassa korjattiin ja uusittiin. Kokanhäntiäinen, joka niinikään oli kulunut, laitettiin uusi. Nuottasalko, uitinhanko, nostokoukku ja veturikokka sekä tarppasauva tarkastettiin ja korjattiin, missä oli korjaamista.
Kun nuotta oli reilassa, niin se vietiin jäälle, potkittiin sisään ja vedettiin ylös seuraavana päivänä. Jään heikkouden tähden ei ennätetty monta apajaa vetää, vaan nuotta täytyi korjata lavaan. Sitten kalamiehet tarkastivat nuottavenheet. Kokka (etukeula) täpättiin tappuroilla ja tohkoon (takaperään) laitettiin uusi rautainen hanka, jota myöten köyttä kuljetettiin nuottaa potkiessa ja vetäessä köysirattaalta järveen ja päinvastoin. Rataskorvat ja tullinkorvat korjattiin kuntoon, samaten airot, mela ja äyskäri (viskain).
Jäiden sulaessa tekivät ukko-Lauri ja Mauno-setä uusia merranrynkiä. Hienoista näreistä painettiin merranluokki ja perävanteet, jotka rynkävarpasilla yhdistettiin sillä tavoin, että luokkivanteisiin nidottiin puohtimista hienoilla männynjuurilla neljä leuanalusvarpasta, kaksi kuvevarpasta kummallekin puolelle, selkävarpanen yläpuolelle. Ne samat varpaset sidottiin perävanteeseen kiinni tuohilla ja varpasten päät sidottiin myös tuohilla yhteen huippuun. Luokki- ja perävanteen välille sidottiin myös muutamia tuohia poikinpuolin, sekä kahden keskimmäisen leuanalusvanteen välille ladottiin tuohista tallus eli kivitalla. Sitten vedettiin merranpäällys ryngän päälle; päällykseen kiinnitettiin nielu, jonka siimarihmat vedettiin kiinteästi perään (huippuun). Kalain eli nielus laitettiin vasemmalle puolelle leuan alle. Kalaimeen pistettiin muutama hieno havunoksa, joka silloin otettiin pois, kun kaloja merrasta päästettiin. Kun selkänuora saatiin paikoilleen, niin oli merta valmis.
Kun merrat oli saatu valmiiksi, kudottiin potkuihin (käsiverkkoihin) santelosilmät ja paulat kaksinkertaisesta rihmasta. Yläpaulaan kiinnitettiin tuohiset pullot ja alapaulaan kivekset. Myös laitettiin yläpaulan päähän kupasnuora ja kupas (puikkeri), ja sitten painettiin verkko mustaksi rautalepän kuorilla, noella, raudanhiellä ja ruosteella, jotka kaikki keitettiin suuressa padassa ja siilattiin; sitten vasta pantiin verkot pataan mustenemaan. Kun verkot mustuivat kylliksi, ne kuivattiin. Verkoilla pyydettiin kesällä kaloja.
Kun vielä mainitsen, että talvella vedetyt aitarikkopuut hakattiin haloiksi ja pinottiin kesällä poltettavaksi, niin olen kertonut talvitoimet loppuun.