(KAIN on saapunut majan luo ja viskaa olaitaan tarvepuita raajan seinustalle.)
Kas, Kain!
[Kain: pitkä, jänterälihaksinen, tumma tukka valtoimena; vähän partaa, silmät mustat, tuliset. Puku samanlaatuinen kuin Aabelin, kaulassa luinen vihellyspilli, vyöllä pitkä kivipuukko.]
(Aada rientää juosten Kainin luo ja syleilee tulisesti.
Suutelee silmään.)
KAIN (hellästi loitontaen). Taasko lapsettaa?
AADA (kiihkeästi). Niinpä annakkin lapsettaa! Vielä kerran — kerran — vaikka sitte sylilapseksi sanoisit.
(Tulevat yhdessä Aabelin ja Sillan luo.)
AABEL. Terve tuloa, Kain! Olemme sinua kaivanneet.
KAIN. Terve, veli! Rauha sulle, sisko!
SILLA. Rauha itsellesi, peltomies!