KAIN (ottaa hedelmäoksan käteensä). Ne uljaat, totta tosiaan!
MIKAEL. Pois nuo ajatukset, Kain! Kauvas pois!
LUSIFER. Ne miehen hien hedelmiä ovat, ei itsestänsä kasvaneita!
MIKAEL. Ihminen kylvää ja ihminen korjaa, mutta elämän siemen oli ennen häntä ja on hänen jälkeensä — se muistaos, Kain.
LUSIFER. Niin, tuo vanha laulu muistaos: kaikki, kaikki lahjaa on!
KAIN. Kylliksi! En moista toitotusta kestää voi!
MIKAEL. Varo itseäsi, Kain! Ajatukset himon siittää, himo synnin, synti kuoleman.
LUSIFER. Lorua! — Toimeen käy!
MIKAEL. Kain!
LUSIFER (pyytävänrukoilevaa ääntä ilkamoisesti matkien). Kain!