SILLA. Verratonta, sisko! Se oli oiva ajatus.
(Tarjoo poimimansa omenan.)
AADA. Yks — kaks — kolme — neljä — viis — kuus! Kunpa saisimme vielä muutamia, niin johan tässä alkaisi —
(Torventoitotusta kuuluu.)
SILLA. Aabel, Aabel!
AADA. Sepä sukkelasääri! Joutuun piiloon, Silla! Tuolle oksalle, rungon taa. Sukkelaan!
SILLA. Miksi? Vastaan tahtoisin rientää. En ymmärrä.
AADA. Ei tarviskaan. Ymmärrät kyllä sitte. (Torventoitotusta aivan läheltä) Sukkelaan, sukkelaan!
(Panee omenavasun puun juurelle, rientää majalle päin.)
AABEL tulee, torvi olkarihmasta riippuen.