LUSIFER. Ja sitä saattekin! Mä anteeks pyydän että viime kerta teidät syrjäytin. Nyt kaikkein kunto käytäntöön! Me heihin liitymme, tuon olentonsa tyhjän sijan raittiin verin täytämme — ja silloin, toivon, ihminen on vapaa.
TÄTI LIERO, Varmasti! Jo elontehtävämme meille selviää. Sinä, Ruhtinas, oot äly, joka kaikki suunnit, tehtävänsä näytät kullekkin.
LUSIFER. Hyvä — ja te?
TIHRUSILMÄ. Elon punaneste heidän suonissaan — eikö niin?
LUSIFER (nyökäyttää hyväksyvästi.)
HEKUMATAR. Loimi halujen kankaassa — jos uskallan?
APEATAR. Pohjavesi mielitekojen virrassa — luulisin?
LUSIFER. Te oivallatte, sitä olette — ituja heidän veressään. Hän tuolla sanoo meitä pahuudeksi. Narri! Mik' on pahuus? Minä! Ja sentään samaisesta alkujuuresta kuin kaikki muu. Yli-ihailija, nyt vastakohta — miss' on raja? Niin, raja, raja — ooh, sinä kuuden päivän mestari, sit' ei olekkaan! — Ei ei, se on, vaan se olen minä! Olen raja, joka silmät avaa ja ihmislapset elonvirran lainehille vetää. Ja te —
VIHREÄSILMÄ. Suuri Mestari, suo mun arvata — rajan toinen puoli?
LUSIFER. Oikein! Rajan toinen puoli, elonvirran kuohupäiset laineet itse.