Mutta jos se olikin vain sattuma? Yksi ainoa kerta?
(Sammuttaa, kieputtaa uudelleen.)
Savua! — Tuli! — Toinen kerta!
(Sammuttaa taas ja sytyttää kiireisesti.)
Tuli! — Kolmas kerta! Tuli on ihmisen vallassa, kaaressa, kädessä. Hän sen sammuttaa ja jälleen esiin kutsuu milloin tahtoo. Oi taivas ja maa!
(Nousee, juoksee ympäristöstä risuja ja mitä muuta käsiinsä saa,
laittaa kokon. Seisoo sen ääressä.)
Niin, niin! Tuikkios tulisilmä — sinä suuri, salaperäinen, kirkas ja väkevä! Sinä olet tulevaisuuden tienrasti, sinä yöllä kulkijan polkua valaiset, sinä värisevää poloista lämmität.
Säihkyös punasydän, leimuos pyhä lekko! Sinä olet kuin oma henkeni, sinä punainen lintu: levoton, leiskuva, tulisiivin korkeuksiin kohoova. Syliini tahtoisin sinut sulkea ja kanssasi ikuisen liiton tehdä. Minä sinua vaalisin ja kanssasi leimuisin, sinä elonpuuni jäännöksen hiileksi kuluttaisit. Hiili maahan, lieska ylös — kauvas ja korkealle sinun siivilläsi!
(Kantaa kiven tulen ääreen, istuu sen päälle, katselee mietteissään tuleen.)
Sinussa on henki — vasta tänään sen ymmärrän. Sinä liikut, sinä puhelet, kun vain ymmärtäisin kieltäsi. Sinä kannat aatokseni kaukaiseen tulevaisuuteen…