URMAS Minun vertaukseni! Oliko se niin outo? Miettii hetkisen: Täytyykö olla mervi tuon kaiken tunteakseen? Olla nähnyt nuo äänettömät suot ja korvet, joissa suku suvun perään hiipuu yksinäisenä ja unhotettuna hautaansa? Ymmärtäisittekö paremmin erään toisen——_Häipyvät uhrilehdon tielle.
Muuan veenivallas-ryhmä tulee kiivaasti._
ENSIM. VEENI
Se oli hävytöntä! Oliko se vastaus tervehdykseen?
TOINEN VEENI
Rauhotu, ystävä! Ei kannata.
KOLMAS Varsinkaan kun nuorukainen joko tavotti poikamaista mahtipontta, taikka se oli noita tunnettuja mietelmä-käenpoikasia, joita ne niin mielellään hautovat—tunnemmehan kansan luonnonlaadun.
ENSIM. VEENI Se ei ollut sillä äänelläkään! Ja tuollaiset huuhkaimenpoikaset ovat nytistettävät heti paikkaansa. Annas tyhmän kansan kuullen——
Entinen mervi-ryhmä sauvan varassa kulkevine vanhuksineen.
VANHA MERVI
Mitäs minä sanoin: sammalen alla kytee, vedet liikahtelevat!
TOINEN MERVI
Urmaan mielessä totisesti läikähti.
VANHA MERVI Poika iski kuin vanha mies. Minne hävisi hän—kättä tahtoisin kaapaista, minä vanha tervaskanto. Kas, Kiiro! Viittaa vastaantulevalle mervi-ryhmälle: Kiiro! _Puhuvat alennetulla äänellä, vetäytyvät syrjemmälle.