MERTSI Värähtäen: Se on häpeällistä! Miksei hän saisi—
URDIS
Mervit uhkaavat: jatka!
MERTSI Kuinka varmana hän seisoo! Toistaa: Se on kerran sanottava! Kirous … veeniläisyyden kirous… Valta, rikkaus, oman heimon etu, suuret orjajoukot, kauppareitit, kalavedet, tämän poljetun suvun polkeminen… Ovatko orjat elämänaatos? Ovatko—Mertsi nojautuu kiihkeästi liikutettuna puuhun. Äänettömyys.
Toistaa taas hiljaa: Muronnien veronalaisuus painaa… Jos vaino-ajat tulisivat… Kuka iskisi?… Tekö? Olette kuin kaarna laineilla!… Mekö? Teidän rikkautenne hyväksi, teidän vallanhalunne hyväksi?… Kiitos! Mäeltä kuuluu hälinäisiä ääniä. Mertsi painaa molemmin käsin ohauksiaan. Eila on vetäytynyt syrjemmäksi, heristää kiivaasti nyrkkiä.
Mertsi toistaa jännittyneenä: Heimojen kuopus… Mutta emme aina… Tänäpänä jännitämme mieskuntoisuutemme jousen! Kaksi miestä! Odotamme vastausta.
Käräjämäeltä kuuluu pitkäaikaista hälinää
URDIS Hätääntyneenä: Veeni ja mervi käyvät toisiinsa käsiksi … kansa juoksee… Voi jumalat ja kaikki hyvät haltijat, nyt tulee tappelu!
MERTSI Tyyntyen: Ne jo erotettiin… Vanhimmainen vaati hiljaisuutta… Kuuntelevat.
EILA Toistaa värähtävällä äänellä: Semmoisiin käsiinkö kansakunnan kohtalo?… Ei, raakuuden edestä emme väisty… Julistan vanhimpain ehdotuksen päätökseksi.
Mäeltä jyrisevä: Emme hyväksy! Sitten hälinää.