KOVAS Nyt sanovat naapurimme: meillä on kalan ja metsänriistan puute. Saattaa olla. Niinpä koettakaamme heitä auttaa. Antakaamme osa vuotuisesta verosta kalana ja metsänviljana, mutta Rajakorvesta emme luovu!—Mitäs sanotte, Mervian miehet?
KANSA
Oikein! Hyvin harkittu!
KOVAS Jos heillä on mielessä mitä kielellä, niin tämä kelpaa. Jos ei, minä sanon: siellä punotaan juonien rihmaa! Mutta meidän vanhimpamme yhä istuvat ja harkitsevat. Mitä tämä merkitsee? Mitä he epäilevät? Ja niin on tässä miesten kesken tuumailtu, että lähettäisimme tuonne sisään muutamia tällä sanomalla: sanokaa suorat sanat suorassa asiassa, koko kansa on takana!—Kelpaako?
KANSA Juuri niin!—Kovas menköön!—Ja Havo mukana! Hyvä, hyvä!—Ja veenejä samoin! Herjöö ja Karkils! Hyvä, hyvä!
KOVAS
Ja niin sanomme kuin puhuttu on—kansa vastaa?
KANSA Innostuneesti: Kansa vastaa!
KOVAS Että jos siksi kääntyy, tahdomme miekan terällä ja keihään tutkaimella omaisuuttamme puolustaa?
KANSA Myrskyisesti: Miekan terällä ja keihään tutkaimella! Menkää!
_Kovas kumppaneineen menee valtaovesta sisään. Kansa kokoontuu pirtin edustalle, jääden hiljaa puhellen odottamaan.
Kaksi muukalaista hiipii varovin askelin erään huoneen nurkkauksen takaa oikealta. Heillä on päällään pitkät tummat viitat ja päähuput alaslaskettuina, niin että vain osa kasvoja näkyy._