JOUKOSTA Rajusti: Ja jos on, niin puretaan, jumal-avita! Käräjämäelle, ja puretaan! Ja vanhimmat eroon!
KANSA Myrskyten: Oikein! Kansa vastaa! Hajautuvat ympäri tanhuaa kiivaasti keskustellen.
KOVAS Seuralaisilleen: Totta puhuen ne tuskin olivat hyvillään että siellä kävimme.
TOINEN MERVI
Niinkö…?
KOVAS Useat tosin nyökäyttivät meille päätä, mutta toiset istuivat muoto mustana niinkuin olisivat karpion karstaa syöneet. Ja Varsti, ovenvartija, kertoi että—
Lyhyt torventoitaus vanhimpainpirtin portailta. Kansa rientää pirtin edustalle. Valtaovi avautuu ja portaille astuu joukko vanhimpia, kahden soihdunkantajan seuraamana. Syvä hiljaisuus.
VANHIMMAINEN Mervian miehet! Raskas on tämä päivä ollut niin meille kuin teille. Ja raskas on päätös, johonka olemme tulleet. Rauhallinen elo on kansalle rakas ja ystävälliset välit mahtavan naapurimme kanssa tuiki tähdelliset, niinkuin sen jokainen hyvin ymmärtää. Ja niin olemme me, tuntomme mukaan harkiten, tulleet siihen päätökseen että ruhtinaan vaatimukseen on tällä kertaa suostuminen. Ottakaa asia tyynesti, niinkuin me, jotka seikat tunnemme, olemme sen ottaneet. Ja nyt menköön kukin rauhassa kotiinsa. _Vanhimmat poistuvat, ovi sulkeutuu.
Haudan hiljaisuus, kansa seisoo kuin iskun tapaama. Hiljaisuutta yhä jatkuu, ihmiset katsovat neuvottomasti toistensa silmiin._
JOKU JOUKOSTA
Mitäs tämä oikein oli…?
TOINEN
Sanoiko se että on…?