URMAS Astuu kiivasti muutamia askeleita edestakaisin: Ei—ei mitään! Pieni viesti—
HELJÄ
Mikä sitten…?
URMAS
Ei mitään erikseen, puhumme toiste. Lähtee taas astumaan.
HELJÄ Kuin itsekseen: Kun palaisivat taas ne entiset ajat! Sinä taas istuisit minun lieteni ääressä, minä taas ymmärtäisin … eläisin. Urmaaseen kääntyen, hiljaa: Minä toivoin tästä päivästä niin paljon, Urmas. Minä aamulla kävin uhraamassa—
SÄTENE Tulee ulko-ovesta: Vieraat tulevat!
URMAS Hyvä! Heljälle, liikutettuna: Niinkö…? Niin, Heljä—tahdon olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Kun vaan mervit pitävät yhtä, silloin … niin, he tulevat.
HELJÄ Nyökäyttää lämpimästi: Niin, yksimielisyyttä … kaikkien kesken. Menee.
ROUKA Tulee Kovaksen, Kurkian ja useiden muiden kanssa: Terveppä taloon!
URMAS
Terve! Käy vastaan, kättelevät.
ROUKA Katsoo pitkään: Mikä noin on mielesi liikuttanut, ystävä? Onko—