_Vuorhaaran vierasmaja Vuori-Merviassa, kauppavaltareittien risteyksessä. Hirsipirtti, oikealla ulko-ovi, oikeassa ylänurkassa kiuvas. Kiukaan ja vasemman seinän välillä perällä korokesillanne, siellä suuri kaappi, hylly, kaksi altaantapaista juomansäilytysastiata ja pieni pöytä. Pirtinpatsas lakeisaukkoineen korokesillan reunassa keskellä. Keskellä pirttiä maalattialla pitkä pöytä, molemmin puolin rahit. Seinävierellä pitkät rahit; ylempänä, lähellä kattoa makuulavalaudat. Vasemmalla ovi kylkeissuojaan.
Kiukaassa, jonka luona hyörii majan emäntä, palaa tuli—lakeisaukon lähistöllä leijailee vieno savu. On ilta, huonetta valaisevat muutamat soihdut._
VIERASMAJAN ISÄNTÄ Korjaa haarikoita pöydältä: Nyt saa pitää silmänsä auki!
EMÄNTÄ
No meikäläisellä ne pitää olla aina auki, nukkuessakin.
ISÄNTÄ
Tarkotin oikeastaan: nyt saa pitää suunsa kiinni!
EMÄNTÄ Kääntyy, kivakasti: Hä?
ISÄNTÄ Jaa-a—tarkotanpa että sinä puhut liian paljo, muoriseni, ja liian ykssukaan.
EMÄNTÄ
Siitä äskeisestäkö sinä nyt ääntä pidät?
ISÄNTÄ
Siitä.
EMÄNTÄ
Hy! Kun on reima luonnonlaatu niin on—vaikka tuon itsekin sanon!