URMAS
Minä olen sen asian puolella, mutta aika ei ole nyt sopiva.
JOLMA Meidän mielestämme se on nyt juuri kaikkein sopivin. Katsos, se vapauden ja vastaaniskemisen henki, joka nyt on maassa, on meissäkin—
URMAS Kiivaasti: Vastaaniskemisen…?
JOLMA Välttelevästi: Tarkotin että meidän keskuudessamme asiat ovat nyt niinpäin … kuinka sanoisin … että me emme tiedä mitä tuleva on…
URMAS Nousee sillanteelle toisten luo. Neuvottelevat hiljaa keskenään, josta kuuluu ainoastaan katkonaiset: ei koskaan—täytyy, täytyy!
Palaa orjain luo: Me otamme asian harkittavaksi. Ehdotamme että kaksikymmentäviisi täyttäneet pääsevät heti vapaiksi ja muut sitä mukaa kuin tämän ijän täyttävät. Siis kahdenkymmenenviiden vuoden päästä ovat kaikki vapaat.
JOLMA Korvallistaan raapien: Se on joteskin pitkä aika. Me kuolemme ennen sitä me…
URMAS Kiusaantuneena: Mutta itsehän te pääsette heti! Hyvä jos saamme tähänkään suostumaan. Menkää, menkää, ja selittäkää tämä kaikille!
JOLMA Kumartaa, hätäisesti: Kyliähän me… Jöngälle: Niin, kyllä kai me … hiljemmin: ei me muronnien kautta kuitenkaan…—Niin, kyllähän me koetetaan. Mutta ilmottakaa nyt pian, sillä me … emme tiedä mitä tuleva on… Menevät.
URMAS Kaikki yhtaikaa, sakeana ja sekaisena kuin kevättulva! Vaikka minulla ei ole mitään vastaan, se vain vahvistaa sukumme voimaa.