URMAS
No niin, no niin—kunhan pääsemme rauhaan.
HALLO Olkansa yli: Antaisin saman tien takoa minkä kerkiävät!
URMAS Kiivaasti: Ei, siihen en suostu!—Mutta meidän täytyy vielä tänään kokoontua. Kutsukaa vanhimmat koolle, käyn itse tietäjäin vanhimman luona.—Näkemiin! Toiset menevät.
Urmas yksikseen: Jumalat varjelkoot pientä joutumasta suuren jalkoihin! Se on kuin painajainen—ei saa edes huudetuksi.
Nousee sillanteelle: Kuinka pahuus on voimakas, kun se on kokonainen! Katkerasti: Te luopiot, te luopiot! Miksi te säritte minun aatteeni, miksi te tämän suvun uudelleen pirstasitte!
SÄTENE
Joukko niitty-mervejä pyytää puheille!
URMAS
Taas…? Ei hengähdyksen lomaa!—Niin niin, anna tulla! _Käy vastaan.
Joukko vanhoja miehiä tulee._
URMAS Lämpimästi: Tulkaa terveinä, kansan miehet!
VANHA NIITTY-MERVI Niin että sinä se sitten olet se Urmas. Emme ole koskaan nähneet, mutta kuultu on. Tulimme nyt näkemään ja puhumaan, kun emme ole enää elämästä selvillä.