Elkäähän toki! Vielä kummempia ne ovat kukkuneet. Kuulkaas, näin se kukkui eräskin:
— Kukkuu, kukkuu.
— Mitä kukkuu?
— Häitä, häitä.
— Kenen häitä?
— Salon poikain, salon poikain.
— Keiden kanssa?
- Salon tyttöin, salon tyttöin.
— Älä narraa!
— Narri itse, narri itse.
Näin ne käet kukkuvat. Vaan mitäpä yksin käen kukunnoista. Tiedättehän tytöt, että salon pojat teistä pitävät, teitä rakastavat. He teitä omikseen odottavat kuin odottaa maamies hyvää viljavuotta, lapset mansikkasuvea, taikka nuoruus kevään tuloa, elämä henkeänsä.
ENSIMÄINEN TYTTÖ:
Meitä pilkkaamaanko olette tulleet?
Salon lapsia. 2
ENSIMÄINEN POIKA:
Kuinka voitte tuommoista ajatellakaan! Kauvan, kauvan on salonpoikain silmä tänne tähdännyt, sydän täällä asunut. Vaan he eivät ole uskaltaneet, he ovat vaan loitolta katselleet kuin kukkaa vinhan virran tuolla puolen. Vaan nyt he vihdoinkin ovat käen neuvon mieleensä panneet ja tulleet varmuutta saamaan. (Laulavat):
Laulu u;o 9 sävel u:o 10.
Kunnahalla, kukkulalla
Ompi meidän majamme;
Tulkaa, tulkaa tyttö armaat
Jakamaan se kanssamme.