Vaan minkäs sille; jätetään sikseen se asia. — Äiti käski kertomaan teille paljo terveisiä ja sanomaan ettei tie salotorppaan käy minkään ylipääsemättömän vuoren poikki.
ENSIMÄINEN TYTTÖ:
Kiitoksia, kiitoksia! Mitenkä jaksaa äitivanhuksenne? Emme ole moniin aikoihin hänestä mitään kuulleet. Olen aivan utelias.
ENSIMÄINEN POIKA:
Kiitos kysymästä. Eipä niistä äidin jaksamisista kehuen ole, niin on vointi kuin sammuva illanrusko tahi kuloheinän kuiva latva. Yksin on äitiparka, aivan liiaks askaretta vanhuksella.
ENSIMÄINEN TYTTÖ:
Sen arvaa sanomatta. Meidän talossa on kolme naista, eikä kukaan joutilaaksi jouda. Voi kuinka minun tekisi mieleni auttaa äitiänne. Teidän äitinnehän on niin hyvä, aivan kuin meidän oma äitimme.
TOINEN TYTTÖ:
Samoin minä niin kovin mielelläni auttaisin. Kantaisin vettä tahi puita juoksuttaisin, ellen muuhun kykenisi.