Ymmärrämme, ymmärrämme. Enpä voi kieltää että on miltei vedet silmissäni.
TOINEN POIKA:
Tarinanne tosi lienee ja varoituksenne varsin paikallaan — vaikk’ei juuri meille tarpeen. Me pojatpa aijommekin ottaa sekä rikkaan, rakkaan että kauniin, ja sillä hyvä. Nähkääs: ketä rakastamme, hän on aina mielestämme kaunis, ja kun meillä vaan on rakkautta, niin kyllä Jumalalla on rikkautta, ja ketä taas rakastaisimme, ellemme rikasta ja kaunista. Mitäs siihen sanotte?
MUMMO:
Kylläpä te tunnutte olevan aika — — —
(Isäntä ja emäntä tulevat).
EMÄNTÄ:
Kas, vieraita!
TOINEN POIKA:
Hyvää päivää emäntä! Terve talohon isäntä!