Signe ja Valdemar syleilivät ilokyyneleitä vuodattaen sitä kaunista nuorukaista. Akselinpoika sulki heidät kaikki kolme syliinsä, ja hänen silmänsä olivat suunnitetut rakastetun, liian aikaisin kadotetun Elisabetinsa kuvaan.
Nyt aukaisi musta Kristian oven, ja vanha Märta hoiperteli sisälle kahden tytön tukemalla; heitä seurasi koko linnan väki. Valdemar ja Signe painoivat liikutettuina tämän hyvän mummon rintaansa vastaan. Kristian lähestyi huomaamatta nuorta herraansa ja suuteli hänen kättänsä. Hovinaiset ja linnan väki kuivasivat silmiänsä. Prinsessa ojensi kätensä siunaten jälleen yhdistetyille; hänen ilonsa oli taivaan enkelien ilon kaltainen.
Loppu.
End of Project Gutenberg's Olli Akselinpoika ja hänen perheensä, by Joh. Wildt