"Jospa tahtoisitte olla niin ystävällinen!"
Taiteilija kolkutti.
"Hänen täytyy olla sisällä", sanoi hän. "Minä en ole kääntänyt silmiäni tästä ovesta, koska olen maalannut sitä."
Mrs Pendyce tuijotti oveen.
"Minä en saa sitä selville", sanoi taiteilija. "Se kiusaa minut kuoliaaksi."
Mrs Pendyce katseli häneen kysyvästi.
"Eikö hänellä ole mitään palvelijaa?" kysyi hän.
"Ei toki", sanoi taiteilija; "sehän on ateljee. Valaistus on aivan väärä. Mitähän jos te tahtoisitte seistä siinä paikallanne hetkisen; se auttaisi minua koko lailla!"
Hän astui hiukan taaksepäin ja varjosti kädellä silmiään, ja mrs
Pendycen ruumiin läpi kävi värähdys.
"Miks'ei George avaa ovea", ajatteli hän. "Mitä — mitä tuo mies tekee?"