"Hyvää yötä, Stella!"
"Hyvää yötä, herra — hyvää yötä, Frank! Teitte kovin kauniisti."
"Mitä turhista!"
Tytön nopea, reipas kädenpuristus kävi äkkiä lujemmaksi ja heltisi yhtä äkkiä.
Ashurst seisoi liikkumattomana suuressa vierashuoneessa. Vasta eilen illalla, omenapuiden ja elävien kukkien alla, hän oli painanut Meganin rintaansa vasten, suudellut tämän silmiä ja huulia. Hän hengitti syvään tuota muistellessaan. Tänä yönä hän oli aikonut aloittaa yhteisen elämän tytön kanssa, joka ei pyytänyt muuta kuin saada olla hänen läheisyydessään. Ja nyt täytyi kulua hukkaan kokonainen vuorokausi, vain siitä syystä, ettei hän ollut katsonut kelloaan. Miksi hän olikaan joutunut tutustumaan noihin viattoman herttaisiin ihmisiin juuri kun hän oli aikeissa sanoa hyvästit kaikelle viattomuudelle? "Mutta minun tarkoitukseni on mennä naimisiin tytön kanssa", ajatteli hän, "olen sanonut sen hänelle!"
Hän otti kynttilän ja meni makuuhuoneeseensa, joka oli Hallidayn huoneen vieressä. Hänen kulkiessaan ohi kuului Halliday huutavan.
"Sinäkö siellä olet, vanha veikko? Tule tänne!"
Halliday istui vuoteessaan polttaen piippua ja lukien.
"Istahda tänne hetkeksi!"
Ashurst asettui istumaan avoimen ikkunan ääreen.