Thomas: Me emme, nähkääs vaadi muuta kuin oikeutta.
Roberts (myrkyllisesti): Oikeutta, Lontoosta? Mitä sinä puhutkaan Henry Thomas? Oletko tullut hulluksi? (Thomas on ääneti.) Me tiedämme vallan hyvin mitä me olemme — tyytymättömiä koiria — koskaan täyttymättömiä. Mitä puheenjohtaja sanoikaan minulle Lontoossa? Etten minä tietänyt mitä minä puhuin. Minä olin tyhmä ja sivistymätön, joka en tietänyt mitään niiden tarpeista, joiden puolesta puhuin.
Edgar: Olkaa hyvä, pysykää asiassa.
Anthony (nostaen kättään): Ainoastaan yksi isäntänä voi olla, Roberts.
Roberts: Silloin, Jumal'auta, olemme me isäntänä.
(Äänettömyys, Anthony ja Roberts tuijottavat toisiinsa.)
Underwood: Jos teillä, Roberts, ei ole mitään sanomista johtokunnalle, ehkä sallitte Greenin tahi Thomasin puhua miesten puolesta.
(Green ja Thomas katsovat kysyvästi Robertsiin, toisiinsa ja maihin.)
Green: Jos minua olisi kuultu, hyvät herrat — —
Thomas: Mitä minulla on sanomista, se on samaa mitä meillä kaikilla — — —