Enid: Kiitos! — Oletteko yhtään parempi?
Rva Roberts: Kyllä — kiitoksia, hyvä rouva.
Enid (katsoo yrmeesti Madgeen, kuin tahtoisi hänet poistumaan): Miksi lähetitte te hillon takasin? Minusta se oli teiltä hyvin ajattelemattomasti tehty.
Rva Roberts: Kiitoksia, rouva, minä en tarvinnut sitä.
Enid: Niinpä niin! Se oli Robertsin tahdosta, eikö ollutkin? Kuinka saattaa hän antaa näiden kärsimystenne yhä jatkua?
Madge (äkkiä): Minkä kärsimysten?
Enid (hämmästyneenä): Pyydän anteeksi!
Madge: Kuka sanoi, että he kärsivät?
Rva Roberts: Madge!
Madge (vetäen saalin päänsä päälle): Olkaa hyvä ja sallikaa meidän olla omissa oloissamme. Me emme suvaitse teidän tulevan tänne urkkimaan meitä.