Rva Roberts: On, rouva.
Enid: Se on hänen työtään, että he eivät pääse sovintoon. Eikö olekin Anni?
Rva Roberts (lempeästi, katse kiinnitetty Enidiin ja toisen käden sormillaan hivellen rintaansa): He sanovat, että teidän isänne, hyvä rouva —
Enid: Isäni vanhenee ja ymmärrättehän millaisia vanhukset ovat.
Rva Roberts: Minua surettaa, hyvä rouva.
Enid (paljon hellemmin): Minä en odota teiltä sääliä, Anni. Tiedän, että se on yhtä hyvin hänen syynsä kuin Robertsinkin.
Rva Roberts: Minua säälittää kuka tahansa, joka tulee vanhaksi, rouva. On kauheaa tulla vanhaksi, ja herra Anthony on niin hieno vanha herra, minä aina ajattelin.
Enid (kiihkeästi): Hän aina piti teistä, ettekö muista? Kuulkaa Anni, voinko minä mitenkään auttaa? Tahtosin niin mielelläni. Te ette saa mitä tarvitseisitte. (Menee ja ottaa kattilan tulelta, etsien hiiliä.) Ja te olette niin kärkäs lähettämään takaisin sopat ja muut!
Rva Roberts: Niin, hyvä rouva.
Enid (huolestuneesti): No, eihän teillä ole edes hiiliä?