(Jan lakkaa.)
Rva Roberts (hymyillen): Anna hänen soittaa, Madge.
Madge (polvillaan tulen edessä — kuuntelee): Odottaa ja odottaa. Minä en voi sitä kärsiä! Odottaa, odottaa — sitä nainen saa tehdä! Voitteko kuulla sieltä heitä — minä kuulen!
(Hän asettuu nojaamaan kyynärpäät pöydällä ja kädet poskella.
Hänen takanaan rva Roberts nojautuu tuskallisesti eteenpäin
ja kiihtyy, kun kuuluu kaikua lakkolaisten kokouksesta.)
Esirippu.
II kuvaelma.
Kello on yli neljä. Iltahämärää. Kurainen aukeama on työmiehiä täynnä. Aukeaman takana, erotettuna siitä piikkilanka-aidalla, on kanavan hinauslaituri, johon yksi lotja on kiinnitetty. Tehtaan korkea muuri kohoaa kanavasta aukeaman poikki ja sen kulmaan on tynnöreistä ja laudoista pystytetty kömpelö puhujalava. Sillä seisoo Harness. Roberts vähän joukosta ulompana, nojaa selällään muuria vasten. Hinauslaiturilla loikoo, välinpitämättömästi poltellen, kaksi lotjamiestä.
Harness (ojentaen käsiään): Niin, minä olen puhunut teille suoraan. Vaikka minä puhuisin huomisaamuun saakka, en minä voisi enempää sanoa.
Jago (tumma, kellahtava espanjalaisen näköinen mies, jolla on lyhyt tuuhea parta): Tahtoisin kysyä teiltä, herra! Voivatko he saada rikkureja?
Bulgin (uhitellen): Antaa niiden yrittää.