(Hän hyppää alas, väki tekee tilaa ja hän menee pois. Yksi lotjamiehistä katsoo hänen jälkeensä tehden piipullaan halveksivan viittauksen. Miehet ryhmittyvät lähekkäin ja monta silmäystä heitetään Robertsiin, joka seisoo yksin muurin vieressä.)
Evans: Hän tahtoo teitä menemään rikkureiksi — juuri niin hän tahtoo. Hän tahtoo teitä luopumaan meistä. Ennen kuin rupean rikkuriksi — ennen kuolen vaikka nälkään.
Bulgin: Kuka puhuu rikkureista — punnitsetko sanasi, vai mitä?
Eräs seppä (keltatukkainen suurkäsinen nuorukainen): Entäs vaimot?
Evans: He voivat kestää saman, minkä mekin, minun luullakseni, vai mitä?
Seppä: Sinulla ei ole vaimoa?
Evans: Enkä kaipaakaan.
Thomas (korottaen äänensä): Niin! Valtuuttakaa meidät tekemään sovintoa isännistön kanssa, pojat.
Davies (tummaverinen, hidasliikkeinen, synkkä mies): Nouse lavalle, jos sinulla on jotakin sanottavaa, mene ylös ja puhu!
(Kuuluu huutoja "Thomas!" Häntä työnnetään puhujalavalle päin. Hän kohoaa sille vaivaloisesti ja paljastaa päänsä odottaen hiljaisuutta. Hyssytystä.)