Scantlebury (venyttelevällä äänellä): Niitä raukkoja! Siellä pyryyttää. Onpas se ilmaa!
Underwood (tarkoituksellisen verkalleen): Tämä huone tulee olemaan lämpöisin paikka, missä ovat tänä talvena olleet.
Wilder: No, toivottavasti saamme tämän asian selväksi hyvissä ajoin, jotta ehdin puoliseitsemän junaan. Minun on huomenna lähdettävä viemään vaimoani Espaniaan. (Rupatellen.) Minun isäukollani oli lakko tehtaassaan vuonna —69, helmikuussa silloinkin, juuri samanlaisena talvena kuin nyt. Ne aikoivat ampua hänet.
Wanklin: Mitä! Rauhallisella ajalla?
Wilder: Jumala paratkoon, silloin ei ollut työnantajilla mitkään rauhan ajat! Hän sai mennä konttoriinsa aina pistooli taskussa.
Scantlebury (huomattavan hätääntyneenä): Eihän toki?
Wilder (päättäväisesti): Loppu oli se, että hän ampui heistä yhtä koipeen.
Scantlebury (huomaamattaan tunnustelee jalkaansa): Tosiaanko? Jumala varjelkoon!
Anthony (ottaen esityslistan): Keskustellaan johtokunnan menettelytavasta lakon suhteen.
(Vallitsee hiljaisuus.)