Thomas (kasvavalla kiihkolla): Minä olen tottunut tulemaan yksin toimeen. Jos minulla ei ole rahaa jotakin hankkia olen tottunut tulemaan toimeen ilman sitä. On liian paljon, nähkääs, läpiä toisten ihmisten rahoille. Me olemme taistelleet kunnollisesti ja jos olemme hävinneet, ei se ole meidän vikamme. Valtuuttakaa meidät tekemään ominpäin sopimukset isännistön kanssa. Jos emme onnistu, niin, sanon minä, on parempi ottaa häviömme vastaan kuten miehet, kuin kuolla kuten koirat tahi riippua toisten takinliepeessä antaen heidän tehdä meidän puolesta kauppoja!
Evans (murahtaen): Kuka on pyytänyt?
Thomas (kurottaen): Mitä se on? Jos minä joudun otteluun jonkin kanssa ja hän lyö minut maahan, en minä huuda toisia apuun. Minä nousen taas ylös ja jos hän lyö minut perinpohjin, olen minä siinä, eikö se ole oikein?
(Naurua.)
Jago: Ei liittoon!
Henry Rous: Liittoon!
(Toiset yhtyivät huutoihin.)
Evans: Rikkurit!
(Bulgin ja seppä heristävät nyrkkejään Evansille.)
Thomas (viitaten): Minä olen vanha mies, nähkääs.