Edgar (pannen kätensä otsalleen): Vastoin minun omaa vakaumustani — ja sinun. Siitä hetkestä kun se rupeaa itseämme kouristamaan —
Enid: Sehän ei koske itseämme, se koskee isää!
Edgar: Itseämme tahi omaisiamme, asia on sama.
Enid (närkästyen): Vaikka sinä et sitä ota vakavalta kannalta, otan minä.
Edgar: Minä pidän hänestä yhtä paljon kuin sinäkin. Sillä ei ole tässä asiassa mitään tekemistä.
Enid: Me emme voi puhua työmiesten kohtalosta muuten kuin arvailemalla. Mutta isä voi saada halvauksen milloin tahansa. Tahdotko väittää, että hän ei ole sinulle muuta kuin —
Edgar: Tietysti hän on.
Enid: No sitte minä en sinua ymmärrä.
Edgar: Hm!
Enid: Jos se olisi itsemme vuoksi, se olisi aivan toista, mutta meidän oman isämme! Sinä et näytä käsittävän.