Enid: Te ette ole päässeet päätökseen, herra Wanklin?
(Wanklin pudistaa päätään.)
Wanklin: Me olemme kaikki täällä, puheenjohtaja. Mitä sanotte? Jatkammeko täällä asian käsittelyä vai menemmekö takasin toiseen huoneeseen?
Scantlebury: Niin, niin, jatkakaamme vaan. Meidän täytyy päästä johonkin ratkaisuun.
(Hän pyörähtää pienemmältä tuolilta ja istuutuu äkkiä isompaan, huokaisten tyytyväisenä. Wilder ja Wanklin istuutuvat myöskin ja Tench vetäen suoraselkäisen tuolin lähelle puheenjohtajaa, istuu sen reunalle muistikirja ja kynä kädessään.)
Enid (kuiskaten): Minulla on sinulle vähän puhumista, Edgar.
(He menevät pariovista.)
Wanklin: Tosiaankin, puheenjohtaja, meillä ei ole vähääkään hyötyä itsemme tyynnyttämisestä väärillä luuloilla. Jos tätä lakkoa ei saada lopetettua ennen yhtiökokousta, niin osakkeenomistajat varmasti ryvettävät meitä rapakossa.
Scantlebury (hätkähtäen): Mitä — mitä niin?
Wanklin: Tiedän sen varmasti.