[12] Paavi Bonifacius (Dante, "Helvetti", Eino Leinon käännös, XXIII, XXIX).
[13] Tässä lähinnä tarkoitettua syrjästäkatsojan osaa ovat englantilaiset sittemmin karvaasti katuneet — syystä että Tanskan nujertaminen Preussin ja Itävallan yhteisvoimilla toimitti Saksalle Kielin kanavan rakentamismahdollisuuden. Että Ruskinin pahoittelema suurten kansojen itsekkyyden paatumus on tänä päivänä jotensakin ennallaan maailmassa, sen tajuaa elävästi jokainen kehittynyt suomennoksen lukija. Suom.
[14] Englannin kylmä suhtautuminen Yhdysvaltain kansalaissotaan, josta se vain tavoitti kaupallista hyötyänsä, vaikutti paljon siihen viivyttelyyn, jota ilmeni Yhdysvaltain kannan selviämisessä maailmansodan alkuvuosina 1914-1916. Suom.
[15] Brittien kaupallisen itsenäisyyden nimessä antoi Englannin hallitus asevoimin myydä oopiumia Kiinassa sen jälkeen kun Kiina itse kielsi tämän myrkyn myynnin ja käyttämisen, koska se tuhosi miljoonia ihmishenkiä. Suom.
[16] Katsokaa äsken julkaistua mietintöä, jonka lääkintähallitus on toimittanut valtioneuvostolle. Sen esipuheessa on huomautuksia, jotka luullakseni aiheuttavat jonkun verran kohua keskuudessamme; sallittakoon minun panna merkille niiden perusteella pari seikkaa:
Maakysymyksestä on nykyään liikkeellä kaksi väittämää, molemmat vääriä.
Toinen niistä selittää, että taivaallisen lain mukaan on aina ollut ja täytyy edelleen olla määräluku perinnäisesti pyhiä henkilöitä, joille maailman maa, ilma ja vesi kuuluvat yksityisomaisuutena; sitä maata, ilmaa ja vettä nämä henkilöt saavat sallia muun ihmiskunnan käyttää tarpeikseen tai kieltää käyttämästä aivan miten he vain näkevät otolliseksi. Tätä väittämää ei enää voi kauvaakaan puolustaa. Vastakkaisena väittämänä on, että maailman jakaminen maailman laumaväen kesken heti korottaisi tämän laumaväen pyhiksi vallassäätyläisiksi; että rakennuksia kohoaisi silloin itsestään ja vilja kasvaisi valmiisti; ja että jokainen saisi elellyksi tekemättä mitään työtä elannokseen. Tämäkin väittämä havaittaisiin käytännössä peräti pätemättömäksi.
Tarvitaan kuitenkin muutamia jyrkkälaatuisia kokeita, ja jyrkempiä kompastuksia, tänäkin magnesiumvaloisena aikakautena, ennen kuin toiselle kannalle asettuneet yleiseen vakautuvat siitä, että mikään laki miltään alalta — kaikkein vähimmin maata koskeva, joko sen hallussapitämiseksi tai jakamiseksi, korkeasta tai huokeasta korvauksesta vuokraamiseksi laadittuna — ei lopun lopuksi tuottaisi vähintäkään hyötyä kansan paljoudelle niin kauvan kuin yleinen elämisen ja elannonsaannin pyrkimys pysyy pelkkänä raakamaisena kiistakilpana. Se pyrkimys omaksuu periaatteettomassa kansakunnassa milloin minkin tuhoisan muodon, mitä hyvänsä lakeja laadittaneenkin sitä varten.
Olisi esimerkiksi varsin terveellinen laki Englannille, jos se voitaisiin saattaa voimaan, että tuloille määrättäisiin ylittämättömät rajat luokkien mukaan; ja että kunkin aatelismiehen tulot maksaisi hänelle kansa määräpalkkana tai -eläkkeenä, sen sijaan että hän mielivaltaisesti pusertaa ne vaihtelevana eränä tilustensa vuokraajilta. Mutta jos saisitte sellaisen lain hyväksytyksi huomenna, ja jos — kuten siitä edelleen johtuisi välttämättömyydeksi — vakauttaisitte noiden määrätulojen arvon säätämällä jonkun painomäärän puhtaita vehnäjauhoja lailliseksi maksuvälineeksi, joka vastaisi nimettyä rahaerää, niin ei kuluisi kahtatoista kuukauttakaan, kun jo toinen maksukanta olisi hiljaisesti levinnyt käytäntöön ja kasautuvan varallisuuden voima jälleen päässyt ilmenemään jonkun muun tarvikkeen tai kuvitellun vastikemerkin varassa. Kieltäkää ihmisiä ostamasta toistensa henkiä kultarahoilla, niin he ostavat simpukankuorilla tai kivitauluilla. On vain yksi parannus yleiselle puutteenalaisuudelle — ja se on yleinen kasvatustyö, suunnattuna kypsyttämään ihmisiä ajattelevaisiksi, armeliaiksi ja oikeamielisiksi. Onhan kyllä ajateltavissa moniakin lakeja, jotka vähitellen parantaisivat ja voimistuttaisivat kansallista luonnonlaatua; mutta enimmäkseen ne ovat sellaisia, että kansallisen luonnonlaadun pitäisi jo paljon parantua ennen kuin se niitä sietäisi. Kansakuntaa saattaa nuoruudessaan autella laeilla niinkuin heikkoa lasta selkätu'illa, mutta vanhana se ei voi sillä keinoin suoristaa köyristynyttä selkärankaansa.
Ja sitäpaitsi — maanomistus-pulma on pahimmillaankin sivuasia; jaettakoon maapallo miten hyvänsä, pääkysymykseksi jää järkkymättömästi: Kenen on sitä muokattava? Keiden meistä, lyhyeen sanoen, pitää muiden hyväksi suorittaa kova ja likainen työ — ja millä palkalla? Kutka saavat mieluisan ja siistin työn, ja millä palkalla? Kutka jäävät työjärjestyksen ulkopuolelle, ja mitä maksetaan heille? Ja näihin seikkoihin liittyy omituisia siveellisiä ja uskonnollisia kysymyksiä. Missä mitassa on laillista imeä osa sielua hyvin monista henkilöistä näiden henkisten otoksien panemiseksi kokoon ja yhden hyvin kauniin tai ihanteellisen sielun tekemiseksi niistä? Jos tässä olisi kysymys pelkästä verestä eikä henkisyydestä, ja jos se siirto voitaisiin täydesti tehdä (kuten jo on lapsille tehtykin), — niin että olisi mahdollista tehdä yhdestä henkilöstä siniverisempi herrasmies ottamalla määräerät verta laumaväen ryhmän käsivarsista ja sijoittamalla sen kaiken häneen, — niin sellainen homma tietenkin hoideltaisiin; mutta salaisesti, arvatakseni. Mutta nyt — koska heruttelemme aivovoimaa ja sielunelämää emmekä näkyväistä verta — sitä saa tapahtua aivan avoimesti, ja me elämme, me herrasmiehet, herkullisimmasta saaliista, kärppien tavoin: me pidämme joukon moukkia kaivamassa ja ojittamassa ja yleensä tylsistymässä, jotta ilmaiseksi ravittuina saamme itsellemme kaiken ajattelu- ja tunne-elämän.