"Sanomaan terveisiä Saaralta!"
"Tuhannen kiitoksia!"
"Te olette aina olleet hänen suosikkinsa! — ja tekin puolestanne olette aina pitäneet häntä niin hyvästi silmällä, tiedättehän! — tehän olette niin monta kertaa puhuneet minun kanssani hänestä"…
"Jumala varjelkoon minun syntistä sieluani! — joll'ei hän vaan olisi tahtonut muuta kuin sitä, mitä minä hänestä olen sanonut, voisi hän kernaasti ottaa sen päälleen ja tuota pikaa muuttaa taivaanvaltakuntaan … niine kokemuksineen, niin nuori kuin hän onkin! — Ja kuinka pahasti ne kuitenkin ovat puhuneet hänestä ja sanoneet häntä sekä ylpeäksi että kopeaksi … ja sitten sai hän kuitenkin kelpo kapteenin ihan heidän nokkansa edessä!"
"Niin, näetkös, matami Wahl! — sentähden onkin hän muuttaessa ajatellut teitä ja arvellut, ett'ei kukaan muu kuin vanha Wallan saisi periä sitä, mikä jäisi jäljelle!"
Wallan hyppäsi heti seisalleen ja niiasi kerta toisensa perästä: — "Sanokaa matami Juhl'ille, että minä olen maahan vajoamaisillani — ihan maahan! — ja että vanha matami Wahl kyllä muistaa häntä, istuessaan päivillä vasuineen kulmassa, ja että hän rukoilee Jumalan siunausta hänelle matkalla sekä kaikissakin elämän suhteissa!… Sanos muuta, että hän muisti vanhaa vaimoa… Kaikkityyni, sanoitte te?" — kysyi hän äkkiä.
"Kaikkityyni on kääritty kokoon kyökissä teitä varten. Torgerseniltä saatte avaimen ja ne tietävät asian."
Wallan alkoi taas väännellä ja reutoa itseään kiitollisuutensa tunteiden kiihkeissä puuskissa.
"Istukaa nyt jälleen paikoillenne, matami Wahl! — Kas, tässähän te olette pudottaneet paperilapun toisensa perästä," — sanoi Rejer ja noukki lattialta muutamia paloja, joista oli lyijykynän merkkiä.
"Hyvänen aika! — ne ovat laskuja!… Istuin tässä juuri ne käsissä, herra kapteeni! … muuten häviäisi yksi toisensa perästä muistista. Ajatukset käyvät lyhyiksi, tietäkääs, kun tulee vanhaksi. Nyt oli tuo Anders laivastosta … hän sanoi olevansa velkaa ainoastaan seitsemästä piparikakusta, ja sitten — tsii, — sitä nuorisota nykyaikana!"