"Salve", toisti kapteeni murtaen nimeä englanniksi, @@ "ja norjalainen?"
"Hän näyttää liian kelpo mieheltä noiden toisten lurjusten joukkoon", mutisi hän venemiehelle.
"Kokenut matruusi, vai kuinka?"
"Niin."
"Sinä olet saanut pestiksi kolme guineaa, eikö totta?" jatkoi kapteeni imaisten pari kertaa piippuansa ja katsahtaen tilikirjaansa. "Kuukauden palkan."
"En, kapteeni!" Salve selitti, miten asianlaita oli. "Pestiä en ole oikeastaan ottanut ennenkuin nyt, jolloin minun lienee pakko se tehdä, @@ mutta minua on tähän asti kohdeltu kuin koiraa, jopa huonomminkin!"
Kapteeni ei ottanut kuullakseen jälkihuomautusta, päätti vain lyhyesti ja karskisti:
"Ne kolme guineaa kuuluvat hänelle, Jenkins! Menköön keulamärssyyn, siellä tarvitaan kunnon meripoika kaikkien kelvottomani avuksi."
"Pelatkaa toiste omaan laskuunne, älkää matruusien vahingoksi", huomautti hän sitten hiljaa ja ivallisesti; Salve kuuli sen sentään.
Niin oli se keskustelu ohi. Venemiehen kasvot ennustivat, että Salve saisi tilaisuuden sattuessa maksaa voittonsa. Hän kulki liikutellen ulkonevaa leukaansa ja kierrellen vaaleata poskipartaa sormensa ympärille.