Vetää esille nenäliinansa.
— — Ei kuules, — ei muuta kuin, — hm, — (niistää nenäänsä). Usein minä sitä mietin. Mitä tekisinkään, jos tulisin oikein upporikkaaksi, ell'en antaisi niitä teille, Wulffielle ja sinulle, Linda! — En tohtisi syödä herkullisemmin, — en juoda paremmin, muuten tulevat vatsavaivat! — En saisi nukutuksi paremmin. —
Kohottaen ääntään.
— Ei vatsa tulisi paremmaksi, vaikka minulla olisi jalokivillä kirjailtu kultainen valtaistuin!
Rouva (hymyillen). Voi sinua Mads! Mads! Liikemieheksi ei sinua luotu.
Setä Mads. Ei, en saanut sitä nousemaan enempään kuin niukkaan eläkkeesen.
Konsuli. Niukkaan!? Jos se olisi ollut suurempi, olisit kyllä tiennyt, miten sen hävittäisit, jos sinut oikein tunnen.
Setä Mads. Ajatteleppas vaan, kun jaksaisi vielä tehdä kiertomatkan tämän maailman ympäri, helistellä rahoja ja —
Rouva. Hyi Mads, miten sinä, vanha ihminen, puhut.
Setä Mads. Tarkoitin vaan, arvoisa serkku, että saisin taas nähdä kaiken sen turhuuden, ajella vielä kerran kautta kaikkien maailman markkinain kultaisissa vaunuissa ja korkeilla pyörillä.