Konsuli. Paikkoja, jotka minun täytyy kivettää rahoillani, niin, — ja kaikki tuo alkuperäisten kustannusarvioiden lisäksi!
Puutarhuri. … ja joka täytyy räjähyttää pois, niin…
Konsuli. Tässä laahataan minua vaan, niin sanoakseni, yhdestä päähänpistosta toiseen.
Karna (kiusoitellen). Kunhan se ei vaan päättyne siihen, että sinne taas ilmestyy istumaan joku afrikalainen apina, niinkuin —
Puutarhuri. Sanokaa mieluummin metsälintu, neiti Karna, semmoinen, jota ette milloinkaan ennen ole nähnyt.
Karna. Niin, tietysti, vähintäinkin kotka tai kondoori.
Konsuli (sulkee kärsimättömästi muistikirjansa). Tule nyt, Karna, mennään sisään. Minusta tuntuu kuin jo paljas puheleminenkin hänen kanssaan maksaisi rahaa.
Puutarhuri. Mutta tämä räjähdystyö onkin aijottu vasta kevääksi, herra konsuli.
Menee rappusia alas, kantaen kukkaruukkuja.
Konsuli. Tuo mies on tullut vähän liian mahtavaksi tässä talossa… Mutta ihmeellinen hänellä on silmä, — ja hän on välttämätön. Toista on sitten, kun puisto on niellyt kaikki hänen hyvät aatteensa ja päähänpistonsa —