»Elä nyt toru, Jakob!»
»Mutta pitää sinulla olla vähän omaatuntoa — eihän sinulla nyt ole mitään muuta ajateltavaa kuin miten voisit varjella itsesi vahingolta. Unohdat sen kerran toisensa jälkeen. — Ja sitten sinä istut tässä alati vain ompelemassa; minä en näe sinua enää ollenkaan liikkeellä.»
»Nyt minä kudon, Jakob, katsohan!»
»Sukkaako?»
»Niin.»
»Hm — onko tuo olevinaan jalka?» Hymy suun ympärillä oli puoleksi ujoa, puoleksi ilkkuvaa.
Hän otti Jakobilta sukan.
»Hm — sinä olet paha — et saa sitä koskaan enää nähdä.»
»Enkö koskaan?»
»Et koskaan, kun teet kiusaa.»