»Ja miten sitten myöhemmin käy, kun sinun yhä vain on matkustettava?» puhkesi hän epätoivoisena puhumaan.
»Meidän on oltava vähän urhoollisia, kummankin kohdaltamme — eikö niin?»… alkoi Jakob puhua rohkaisevasti, — »etkä sinä meistä ensiksi vääjää, kun kovalle ottaa, sen tiedät itse parhaiten; — alakuloisuutesi ja hermostumisesi ja kaikki sellainen johtuu nyt vain tästä tilastasi… Ajattele, jos olisit merimiehen vaimo!»
»En olisi koskaan, en koskaan mennyt naimisiin merimiehen kanssa!»
»Et sittenkään, vaikka minä olisin ollut merimies … ja olisin tullut niin nöyränä kosimaan?»
Alette veti hänet luokseen ja suuteli häntä.
»Luuletko, Letta, että tekisin tyhmästi, jos menisin tuonne Krabben luo ja pyytäisin rouva Krabbea pistäytymään täällä iltaisin? — Sinähän voit kestitä häntä, kunnes hän uupuu! Mitä — tai luuletko ehkä, että hän tulee hyppäämään portaissa edestakaisin kuin eräs mies pullossa?»
»Miten viisas sinä olet, Jakob», hän hymyili. »Nyt olet seisonut tässä ja kääntänyt kaikki valoisaksi ja helpoksi taas!» —
— Sillävälin kuin sudennahkaturkki, matkavyö ja päällyssaappaat olivat levitettyinä salin tuolille vapautuakseen siitä monen asteen kylmyydestä, joka niihin oli eteisessä tarttunut — lähtivät he pienelle vieraskäynnille Krabben luokse. Se oli hieman noloa, kun he tähän asti olivat pysytelleet jotenkin vieraina naapuriensa suhteen ja jättäneet noudattamatta rouva Krabben monesti uudistaman kutsun käydä heillä.
Rouva Krabbe oli sytyttämässä lamppua heidän astuessaan sisään. Teepöytä oli katettuna, luultavasti Krabbea odottamassa. Huone ja ruokapöytä tekivät hieman pikkuporvarillisen vaikutuksen; käytetty salvetti oli vahakankaisella pöytäliinalla, herajuusto syrjällään liian pienellä lautasella, toiselta juustolta puuttui kupu ja teekupit olivat halvinta posliinia.
Rouva Krabbe säpsähti — yllätyksen sattuessa hänen kasvonsa näyttivät siltä, kuin hän puhaltaisi kuumaan keittoon. Hän näytti kuitenkin heti tajuavan, mikä oli heidät tuonut tänne; Alette istutettiin mukavaan sohvaan ja pakina oli pian käynnissä, alkaen paikkakunnan asioista ja päättyen kotioloihin, miksei Krabbe tahtonut ottaa koulupoikia täysihoitoon, vaikka siitä olisi ollut heille paljon etua.