"Osaatko todellakin metsästää koirilla ja linnuilla?"
"Se on varma se, kun haluan metsästää, voin tavoittaa koirillani kurjet, jotka liitelevät pilvissä, hurtillani saavutan joutsenet, valkoiset hanhet ja villit kyyhkyset, jousellani kaikki haikarat ja sukeltajat."
Kaikki nauroivat makeasti ja kuningas kysyi:
"Ja mitä silloin saat, veliseni, kun käyt pyytämään riistaa vesien vieremältä?"
Narri vastasi nauraen:
"Kaikkea: haukoillani sieppaan korpien susia ja suuria karhuja, metsäsikoja, kauriita ja hirviä, kettuja, jäniksiä. Ja kun palaan ruokaherrani luo, osaan käyttää nuijaani, kylvää palavia kekäleitä asemiesten päälaelle, virittää harppuni ja laulaa, rakastaa kuningattarina ja heittää puroihin somasti veisteltyjä lastusia. Todellakin, enkö ole hyvä lauluniekka ja lemmenritari? Tänään olette nähneet, miten osaan käyttää sauvaa miekkanani."
Ja hän huitoo nuijallaan ympärilleen.
"Menkää tiehenne", huutaa hän, "Cornwallin herrat! Miksi viivytte vielä? Ettekö jo ole syöneet? Ettekö jo ole kylläiset?"
Kun kuningas tarpeekseen oli iloillut narrin kanssa, pyysi hän ratsuaan ja haukkojaan ja vei ritarit ja asemiehet metsästysretkelle.
"Sire", sanoi hänelle Isolde, "tunnen itseni väsyneeksi ja sairaaksi. Sallikaa, että vetäydyn huoneeseeni lepäämään. En voi enää kuunnella hänen hassutuksiaan."