"VII:s osa: Taikauskon huono vaikutus, 1) mythien synty, 2) ylösnousemusaate."
Tätä laajaa ohjelmaa Soldan aikain kuluessa supisteli, ja samalla kun se puristui kokoon, syventyi sen sisältö tieteellisemmäksi. Hänen tutkimustensa pääesineiksi, joista hän muita enemmän kirjoitti, tulivat etupäässä uskontokysymys, psykologia, ja Herbartin filosofiaan perustuva ja Hegeliä vastustava siveysoppi. Tämän viimeisen kanssa hänelle läheisessä yhteydessä oleva kysymys patriotismista ja kansallisuusaatteesta oli hänen viimeisten elinvuosiensa tärkeimpiä tutkimusaiheita.
Mutta, niinkuin sanottu, painokuntoon ei hän näistä mitään saanut, Ainoa filosoofinen kirjoitus, jonka hän julkaisi, oli Finsk Tidskriftissä v. 1877 ollut kirjoitussarja "Herbart och Rein, lekmannabetraktelser ur realistisk synpunkt." Kirjoitus oli oikeastaan arvostelua Reinin "Psykologiasta", mutta laajeni siitä esitelmäksi tahdon vapaudesta Herbartin käsityksen mukaan, jonka hänen mielestään Rein oli väärin ymmärtänyt.
Kun tarkempi selonteko tästä filosofian pulmallisimpia kysymyksiä käsittelevästä kirjoituksesta ei voi tulla tässä kysymykseen, mainittakoon vaan, mitä tekijä itse sillä sanoo tarkoittaneensa. Vaikka se näennäisesti koskikin vaan kysymystä tahdon vapaudesta, oli siinä kuitenkin hänen mielestään itse asiassa kysymys absolutisen idealismin elämästä ja kuolemasta, "joka on suvainnut naamioituna sukeltaa esiin Reinin uudessa psykologiassa. On siis lopultakin kysymys koko tuosta ilkeästä elukasta, joka on kulkenut kintereillämme vuosikymmeniä ja uhannut niellä kitaansa maan rauhan ja todellisen onnen." — "Sen piti tapahtua nyt tai ei koskaan ja niin tapahtui se nyt — ja muuan mynttimestari mikä lie on nyt uskaltanut käydä yliopiston psykologian kimppuun. — Mutta iloinen siitä olen, tavattoman iloinen. Tuntuu kuin olisin tullut maanalaisesta vankeudesta päivän valoon ja raittiiseen ilmaan."
Tyydytys, jota tekijä tunsi, vaihtui kuitenkin vähitellen pettymykseksi. Hän oli toivonut, että professori Granfelt ja ennen kaikkia professori Rein ryhtyisivät väittelyyn ja että hän yhäkin saisi selvittää kantaansa. Mutta ei kumpikaan heistä tarttunut kynään, jälkimmäinen kai siitä syystä, että Soldanin todistelu lienee ainakin osaksi järkyttänyt hänen kantaansa. Suuremmasta yleisöstä tuskin oli monta, jotka olivat huomanneet kirjoituksen. "Täällä eletään sellaisessa Grönlannissa, ett'en ole vielä tavannut yhtä ainoata joka olisi lukenut sen", valittaa Soldan sen jälkeen kun kirjoitus oli ilmestynyt. Ett'ei se kuitenkaan jäänyt kokonaan huomaamatta, ilmenee niistä sanoista joita Helsingfors Dagbladissa hänelle omistettiin hänen kuoltuaan: "Varmaankin muistavat vielä monet, millä hämmästyksellä luimme hänen totisen ja tarkkaan mietityn kirjoituksensa 'Herbart och Rein', joka osoitti, että maassamme oli filosofian ongelmallisiin kysymyksiin perehtynyt mies, josta ei kenelläkään ollut edes aavistustakaan. Sen jälkeen oli hänellä ilo nähdä ainakin muutamain oppilaiden seuraavan hänen jälkiään." Yksi näitä oppilaita oli nykyinen kasvatustieteen professori Waldemar Ruin, jonka filosoofisia opinnoita Soldan johti ja josta hänellä — siihen saakka henkisenä erakkona eläneellä — oli suurta iloa vanhoilla päivillään. Herbart och Rein oli siis sittenkin tavallaan merkkitapaus kotimaisen filosofiamme historiassa. Sen kautta astui uusi ennen kaikille tuntematon ajattelija esiin kauvas tähtäävällä tarkoituksella osoittaa vääräksi siihen aikaan meilläkin yksivaltiaassa asemassa oleva Hegelin absolutinen idealismi ja asettaa sijaan toinen meillä tuntematon suunta, Herbartin realismi.
Vilpitöntä tyydytystä tuotti Soldanille se ystävällinen ja ymmärtävä arvostelu, jonka hän sai kirjoituksestaan Viktor Rydbergiltä. "Olen lukenut kirjoituksesi ilolla sekä mietteittesi selvyyden että niiden perusteellisuuden tähden", — kirjoittaa Rydberg syyskuussa 1878. — "Mahdollista on, ett'et saa vastausta itse ydinkohtaan nähden; mutta jos niin käy, niin voit olla vakuutettu siitä, että se on seuraus todistelusi kumoamattomuudesta. Erittäinkin olet vakuuttavalla tavalla osoittanut ei ainoastaan, mitä laatua Herbartin determinismi on — jota tähän suureen filosofiin perehtymättömät ovat usein väärin selittäneet, vaan myöskin, miten välttämätön tälläinen determinismi on todellisen vapauskäsitteen pelastamiselle. — — Et saa missään tapauksessa antaa alakuloisuutesi luulotella itseäsi, että se, mitä olet sanonut ja ajatellut, on ajateltu ja sanottu turhaan. Joskaan et ole välittömästi kääntänyt vastustajaasi, on kuitenkin luultavaa, että hänellä on ollut jotakin hyötyä siitä, mitä olet asian valaisemiseksi esiintuonut ja että hän vastedes ottaa tarkempaa selkoa Herbartista, ennenkun häntä arvostelee; ja mahdollista myös, että itse perusajatuksesi, niinkuin ne ovat esitetyt, tekevät häneen jotain vaikutusta. Mutta paitse häntä onhan aikakauskirjalla monta muuta lukijaa, ja kuka tietää, eikö voi niin tapahtua, että joku tuleva professori Helsingissä, Upsalassa tai Lundissa on sanova, että hän nuoruudessaan sai sinulta ensimmäiset huomautuksensa mestaristaan Herbartista? Niin tavallisesti tapahtuu. Terveet siemenet, joita järkevä tarkoitus kylvää, putoavat tuulen kulettamina itämiselleen sopivaan maahan, vaikkakin osa lankeisi kalliolle ja osa ohdakkeiden sekaan. — — Ajatellessasi niitä näköaloja, joita sinulle on avaunut aatteiden maailmaan, ja sitä kaunista vaikutusalaa, joka sinulla on maasi palveluksessa, et voi sanoa, että elämäsi raha ei olisi kauniisti leimattu, vaikkakin ruumiilliset kärsimykset hiukan sen reunoja nakertavat. Toivon, että nämä kärsimyksesi vähenevät ja että sinä paljoa enemmän kuin tähän saakka saat tilaisuutta työskennellä mielivainiollasi filosofian alalla! Mitä sillä alalla voit saada aikaan ja kuinka harvinaisesti sinussa yhtyvät ajatuksen syvyys ja sen selvyys, sen osoittaa juuri esityksesi 'Herbart och Rein'."
Soldanin ruumiilliset kärsimykset lisääntyivät kuitenkin vuosi vuodelta niin, ett'ei hän kyennyt enää aina virkaansakaan hoitamaan ja sitä mukaa vähenivät toiveet tuon suuren teoksen tai jonkun sen osankaan valmistumisesta. Tuon tuostakin virkoo hänen ajatusvoimansa ja hän kirjoittaa päästyään selville jostain tärkeästä ydinkohdasta vihkonsa reunaan iloisen huudahduksen: "heureka!" tai: "nyt sain sen!" Mutta yhä useammin uskoo hän muistikirjainsa lehtisille, joiden kanssa hän puhelee kuin ystävänsä kanssa, huolensa ja epätoivonsa. Maaliskuun 1 p:nä 1880 hän m.m. kirjoittaa: "Kas niin, nyt keksin oikean käänteen! Se on jonain toisena aamuna vereksin voimin ja yhdellä silmäyksellä läpitungettava. Oli kysymys perustavasta alkuesityksestä käytölliseen filosofiaan mahdollisimman selvästi ja lyhyesti, voidakseni sitten osoittaa sitä sekaannusta, joka vallitsee näissä käsitteissä. Oli taas kysymys tuosta eetillisestä epäselvyydestä, ja sen lisäksi vielä tiestä, joka saattaa pois tästä epäselvyydestä siveellisen tajunnan kirkkaaseen päivänvaloon."
"Voi, kun olisi vielä voimia työskentelemään! Nyt näyttää minusta kuin olisi asia päivän selvä minulle itselleni, mutta myöskin vaan minulle itselleni! Vaan jos koetan pitää kiinni noista yhä harvemmin ilmaantuvista ajatuslangoista, niin uupuvat siipeni pian ja päässäni pimenee ja kamaloita mietteitä välkkyy mielessäni. Ja silloin jätän minä — niinkuin nytkin — koko asian siinä toivossa että kohtalooni tyytyminen on käyvä helpommaksi kuin se nyt on."
Ja kun hän näin huomaa ei enää itse voivansa luoda kokonaisuutta kirjoituksistaan, alkaa hän etsiä toista, joka mahdollisesti haluaisi ottaa sitä tehdäkseen. Hän ajattelee parasta ystäväänsä Hedlundia, tekee jo v. 1870 erään kovemman sairauden aikana kirjallisen testamenttinsa hänen hyväkseen. Ja v. 1873 käy hän palatessaan kylpymatkalta Saksasta Gööteporissa tapaamassa Hedlundia ja Rydbergiä sillä tarkoituksella, että saisi heille esittää suunnitelmansa ja lukea joitain osia käsikirjoituksistaan. Hän viipyy useita päiviä Hedlundin maatilalla Bjurslätissä, jossa myöskin Rydberg oleskeli lomahetkinään, mutta ei saavuta tarkoitustaan. Tästä pettymyksestään on hän elokuun 4 p:nä kirjoittanut muistikirjaansa seuraavat alakuloiset sanat:
"Pelkään, ett'eivät Hedlund ja Rydberg enää voi pelastaa karille ajautuvaa, vanhaa alusta."