Lautamiehen miniällä oli nuppineula rinnassa, mutta kun se heitti sen lattialle, niin se menikin sillan rakoon, eikä sitä löydetty, vaikka mitä olisi tehty.
V.
Vasta kun kyläläiset olivat lähteneet pois, tuli Pekka pirttiin.
Hän ensin vähän silmiään siristi lampun outoa valoa vastaan, mutta riisui sitten vain rauhallisesti nutun päältään ja töppöset jalastaan.
—Mikä se tuolla katon rajassa killuu niin, että silmiä häikäisee? kysyi hän viimein, kun oli saanut sukkansa orrelle asetetuiksi.
—Arvaappas nyt, mikä se on, sanoi isä ja vilkutti äidille ja meille silmää.
—En minä häntä arvaa, sanoi Pekka ja läheni lamppua.
—Ehkä se on kirkon ruunu, ivasi isä.
—Jos lienee, arveli Pekka, mutta oli jo tullut uteliaaksi ja aikoi koetella lamppua.
—Ei sitä koetella tarvitse—pitää se uskoa koettelemattakin.