—Tuliko?
—Ei, vaan lasipa.
—Poksahda rikki! Eikä poksahda—kyllä se saattaa poksahtaakin, jos tulta liian korkealle vääntää, mutta onko pakko vääntää.
—Tultako vääntää'—Elä—elä, mitenkä sinä tulta väännät!
—No, ka—kun ruuvia vääntää oikeaan käteen, niin sydän nousee—siinä on niinkuin kynttilässäkin sydän, ja tuli nousee myöskin, mutta kun vasempaan käteen, niin se pienenee, ja kun sitten puhaisee, niin se sammuu.
—Vai sammuu—mutta en minä sitä nyt ymmärrä, vaikka kuinka selittelisit—mitä lienee niitä uusmuotisia herrain laitoksia.
—Kyllä sitten ymmärrät, kun saat nähdä, jahka minä sen ostan.
—Paljonko se maksaa
—Seitsemän ja puoli markkaa—öljy erittäin, ja sitä saa markalla kannun!
—Seitsemän ja puoli markkaa, ja vielä öljy erittäin! Sillähän saa jo pärekupoja moneksi talveksi, jos ostaa tahtoo, mutta kun Pekka niitä kiskoo, ei mene penniäkään hukkaan.