Minut on vallannut voimaton, sisäinen raivo. On kuin olisin saanut sisäisen verenvuodon. Isku on huumannut minut, isku takaapäin, niin etten oikeastaan voi vielä ajatella enkä tuntea mitään. Sen vain vaistomaisesti tunnen, että on tapahtunut samanlainen Suomen konstitutsionin väkivaltainen kumous kuin Bobrikoffin vallankaappauksessa. Mutta samalla, mikä ero! Silloin pani sen toimeen venäläinen, apunaan joitakuita, jotka taipuivat ja myötävaikuttivat — joitakuita harvoja. Nyt kokonainen puolue, Suomen suurin, itse tekee vallankaappauksen, apunaan venäläiset. Järkeni toistaiseksi seisoo enkä voi millään tavalla selittää enkä ymmärtää heidän mielialaansa, sieluntilaansa, vielä vähemmän, mitä he tällä tavalla aikovat luoda, ja miten.
*
Luen koneellisesti korrehtuuria "Rautatiehen" koottuja teoksiani varten. Mahtaneeko siitäkään yrityksestä enää tulla mitään?
*
Lopun loppu.
Luultavasti he, ainakin täällä Helsingissä, toistaiseksi voivat ylläpitää "järjestystään" ainakin sikäli, ettei tule tapahtumaan suurempia ryöstöjä ja murhia, ei ainakaan ennen kuin puhkeaa täydellinen elintarvepula. Jos se puhkeaa, silloin tulee anarkia. Riippuu paljon siitä, saavatko he ruokaa. Mutta mistä he sitä saisivat? Pyy ehkä vielä saadaan jaetuksi kahtia, orava ehkä pannuksi kolmia. Mutta sitten? Sitten kai saadaan aikaan se sovinto, että työmies ja porvari kaatuvat hankeen toinen toisensa viereen. Siinä on sitten Suomen itsenäinen tasavalta korppien saaliina.
*
Isketty iskee.
Tästä vallankaappauksesta ei voi olla seurauksena muu kuin Suomen itsenäisyyden tuhoutuminen. Vaikka se paperilla säilyisikin, niin ei siitä todellisuudessa jää mitään jälelle. Rutiköyhäksi kerjäläiseksi hävinnyt entinen talonisäntä ei ole itsenäinen mies. Hän toki voi liikkua vapaasti, niin kauan kuin hänellä on pussissaan saamansa armopala. Mutta hänen tiensä täytyy viedä toiseen taloon — kerjäämään. Niin me kaikki varmaan, kun kaikki täällä on haaskattu ja hävitetty, tupa palanut, karja syöty, pellot siemenen puutteessa jääneet kesannoiksi, saamme kolkutella armeliaiden vieraiden valtain ovilla ja antautua, tulla pakotetuksi koronkiskurikapitaalin työorjiksi. Se on nyt se kapitaali, vieras kapitaali, joka tulee täällä olemaan herrana. Mitä köyhälistö voitti vaihtokaupassa?
Ja tämä tapahtui heti senjälkeen, kun itsenäisyys oli saatu ja kun oli olemassa vanha pohja, vanha yhteiskuntajärjestys sen turvana, ainakin toistaiseksi. Jos sisäisen mullistuksen täytyi tulla, olisivathan voineet lykätä sitä hiukan tuonnemmaksi.