Juttelin siellä erään tuttavan kanssa. Hän sanoi odottavain työmiesten päivitelleen, että herrat ovat ryhtyneet panemaan toimeen tämmöistä. Joku oli sanonut: "Kun antaisivat työtä ja palkkaa; eihän me kuitenkaan osata hallita." Niinkuin ei sitä olisi annettu ja annettaisi niin paljon, kuin suinkin voidaan. Kaikesta päättäen he nyt kuitenkin luulevat osaavansa hallita. Sopiihan koettaa.
*
Kaksi rintamaamme.
Eräs toinen tuttava, joka hänkin oli tullut valitsemaan, sanoi kuulleensa, että Svinhufvud on päässyt pakenemaan erään konsulin autolla. — Luuli, että heidän uutta hallitustaan ei tulla tottelemaan. Minä luulen, että he eivät olisi ryhtyneet tähän, elleivät olisi toivoneet saavansa ainakin osaa valtiokoneistosta entiseen käyntiin, kentiespä joitakin ylihallituksiakin. Yleissulkua he nähtävästi eivät odota tai uskovat sen vastustuksen piankin murtuvan. Kai he laskivat, että tulee olemaan niinkuin Bobrikoffin aikana, että virkamiehet pysyvät, kunnes heidät erotetaan. Ja että on niitä, jotka taipuvat pelosta menettävänsä leipänsä, ja toisia, onnenonkijoita, jotka rupeavat palvelemaan "systeemiä".
Täytyyhän ainakin vissien laitosten, esim. rautatien ja postin, ruveta toimimaan, jos tätä kestää kauan. Eihän voi sanoa, kuinka kauan porvarillinen rintama kestää. Luultavasti se kuitenkin pääasiassa pysyy, vaikkakin liikkuvana, siirtyen asemasta toiseen. Kuka tietää, kuinka sydämmikköjä meillä lopulta ollaan. Asemaamme lujittaa suunnaton oikeuden loukkaus ja isänmaan kavallus — ryssät sillä puolella ovat parhaina kiihoittimina vastarintaan. Ja sitten täällä muistetaan, että toiset siellä uhraavat henkensä ja vuodattavat verensä.
Passiivinen rintama täällä ja aktiivinen siellä kestää ainakin niin kauan, kunnes saamme apua ulkoa, johon kai on turvattava, ellei muu auta.
*
Pyhä vihani.
Olisin ehkä suvaitsevampi, jos olisin varmasti vakuutettu siitä, että tästä koituu köyhälistön onni, jos kätketyt voimalähteet pääsisivät purkautumaan ja pulppuamaan työtä ja varallisuutta, jos viljelykset ja elinkeinot tämän kautta alkaisivat kukoistaa. Sanalla sanoen: jos tästä murtuisi tokeet ja vettä tulvisi kostuttamaan kuivaa maata. Silloin kai maan hyöty siirtäisi syrjemmälle kysymyksen periaatteen pettämisestä, sovittaisi tapahtuneen vääryyden ja yleisen mielipiteen amnestia levittäisi sovittavan huntunsa kaiken yli. Ja me periaatteen, oikeudentunnon ja totuuden miehet saisimme toistaiseksi tyytyä platoniseen vastalauseeseen.
Niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Kumous ei pääse niin pian näyttämään hyviä vaikutuksiaan, jos siltä niitä olisikin joskus odotettavissa. Tilanne, joka tästä syntyy, terästää vain niitä aseita, joita periaatteella on käytettävänään. Ja yhä voimakkaammin minussa päivä päivältä, tunti tunnilta, nousee kumouksen kiukkuinen henki kumousta vastaan. En ymmärrä, mitä minulla enää olisi tässä maailmassa muutakaan tehtävää kuin koettaa ajaa takaa, paljastaa, vainota viimeiseen luolaansa niitä valheen kettuja ja väkivallan susia, jotka karkasivat itsenäisen Suomen kurkkuun ja raahasivat sen raadeltavakseen. Minä julistan tälle rikokselle ja sen tekijöille ikuisen pyhän vihan sodan, kunnes se on tullut sovitetuksi. Sen uusiutuminen on tehtävä mahdottomaksi niin pitkäksi ajaksi, kuin se nykypolvelle on mahdollista. Ohdake on nyhdettävä maasta juuriaan myöten.